Movability – Independent Life

wheeling about-movability

Move + ability. Entäpä sitten, kun et pysty? | What to do when you are not abled?

And I’ll keep wonderin’ and wonderin’, and wonderin’,
and wonderin’ when will my life begin?

– Rapunzel / Disney’s Tangled

En ole ikinä pystynyt kävelemään kivuitta enempää kuin 1-1,5 km [vielä vähemmän mäkisellä alueella], jonka jälkeen lonkkani ja selkäni sanovat poks. [Ja hys ny, me kaikki ylitettiin fyysiset rajamme muksuina.] No, niin, “niveljäykistymäsairaus”.  20-vuotta pärjäsin “kävellen” eli sain autokyydityksen porukoilta yli kilometrin pituisiin matkoihin, mutta todellisuus iski, kun muutto pentukodista tuli aiheelliseksi. Sainkin keväällä 2013 manuaalipyörätuolin, mikä mahdollisti “itsenäisen” liikkumiseni koska tahansa ja minne tahansa.. toisen ihmisen avustuksella. Mutta ei se haitannut! Elämä oli ihanaa ja – ah se vapaus!  Nyt kun sitä vapautta on maistanut, sitä tahtoo enemmän..

I have never been able to walk more than 1-1,5 km without a lot of pain on my hips and back [and the distance shortens if there are any slopes]. [And shush – we all surpassed our physical limits when we were kids.] You know, “stiff joint disease”. I survived for the first 20 years on my feet meaning I was given a lift if I needed to go to a place further than 1 km from me but poop got real when I wanted to move out. I got a manual wheelchair which ensured my “independent” moving whenever and wherever I wanted.. with the help of other person. But it didn’t bother me! Life was wonderful and – ah the freedom! Now that I have had a taste of that freedom I want more..

Olen siis itsenäinen manuaalipyörätuolissa yli kilometrin matkoilla, mutta vain toisen ihmisen avulla, tarkemmin sanottuna henkilökohtaisen avustajani.. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa käsivoimaa pärjätäkseni edes tasaisella asfaltilla pieniä pätkiä enempää, kun sisätiloissa “kitkattomalla” alustalla pärjään aivan mainiosti.
Napataanpa aivan tavallinen tilanne elämästäni, joka tapahtuu yleensä loppukuusta:
Mahdollisesti saan puhelun tai haluaisin muuten vain lähteä keskustaan/kaverille/perheenjäsenelle.
Harmi vain, että olen käyttänyt kaikki taksimatkani ja avustajani on jo lähtenyt työvuoroltaan tai ei ole edes töissä sinä päivänä. Kurja juttu – olen jumissa asunnossani. Aiemmin hyväksyin tämän, mutta en enää. Haluan itsenäisyyteni elää sellaista elämää kuin haluan, mennä ja tulla juuri niin kuin haluan riippumatta muista ihmisistä. Onneksi tähänkin on ratkaisu – sähköpyörätuoli. [okei rullaajat älkää nirhatko mua. x3]

So manual wheelchair gives me independence when I need to move more than one kilometer, but with the help of other person only, with the help of my personal assistant to be exact.. Unfortunately I don’t have enough strength on my arms to wheel about town on asphalt more than a few meters, when indoors on “friction-free” surfaces I’ll handle it just fine.
Let us imagine an ordinary scenario from my life that usually occurs in the end of month:
Possibly I get a phone call or I just want to leave my apartment to get to the town center/see a friend/see a member of my family.
Too bad I have used all my “taxi tickets” (I have no idea how to explain them sorry..) and my personal assistant has finished her shift for the day or doesn’t even have a shift that day. Bummer – I am stuck in my apartment. In the past I have accepted this scenario but no more. I want my dependence, to live my life to the fullest. Come and go as I please without depending on other people. Fortunately there is a solution – an electric wheelchair. [okay wheelers don’t kill me now. x3]

Kuun lopussa [tai nurkilla..] olen sähköpyörätuolin omistaja. [Hei antakaa mä pidän hauskaa, okei? Mistäs sen tiiätte, vaikka loppujen lopuksi vielä prosessoisin tätä ja tämä pieni musta huumorinpala on minun tapani käsitellä uutta puolta invaliditeetistäni?] Joo.. Aikoinaan ajattelin, että se voisi olla kauheinta, mitä minulle voisi tapahtua. Nyt ajattelen, että se todennäköisesti on minulle parasta mitä voi tapahtua. En ole luopumassa kävelykyvystäni, vaan säästämässä itseäni niin fyysiseltä kuin henkiseltä kivulta ja antamassa itselleni mahdollisuuden vielä hieman esteettömämpään elämän. Elämään, jossa kehoni ei ole este. Haluan antaa itselleni mahdollisuuden parempaan kykyyn liikkua ja tuntea itseni vapaaksi.

In the end of the month [-ish..] I will get an electric wheelchair. [Let me have a little laugh okay? How would you know if I’m still processing this and this piece of dark humor is the way to deal with a new aspect of my disability?] Yea.. I used to think that an electric wheelchair would be the most horrendous thing that could ever happen to me. Right now I think that most likely it will be the best thing that can happen to me. I am not giving up my ability to walk. I am giving up the physical and mental pain I have to suffer and giving myself a chance to live a little bit more accessible life. A life, where my body isn’t just a cage. I want to give myself chance to superior movability and freedom!

“Life isn’t about finding yourself. Life is about creating yourself.”
― George Bernard Shaw

Serenity

Title photo credit: SmartSignBrooklyn via Foter.com / CC BY / Cropped and title text added

Advertisements

16 thoughts on “Movability – Independent Life

  1. Sähköpyörätuoli antaa nimenomaan vapautta – ei ota sitä. Nauti siis kaikin voimin! Itse en ole kelaillut kuin 8-vuotiaaksi asti, ja en voisi kuvitella elämääni ilman sähköisiä “jalkojani” :)

    Like

  2. Sit vedetää rallia ai että >>8D Mut ihanaa et oot prosessoinu tätä ite ja oot valmis kääntää uude lehden elämässä. ^.^ Kuka tietää mitä jännyyksiä seuraa..!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s